Tänään työterveyslääkärillä.
Meno jännitti tosi paljon, koska en todellakaan tiennyt ollaanko samalla aaltopituudella vai ei. Tuleeko joku aivan pelle idea korvaavan työn tekemisestä. Yritinkin tätä torpata heti: "Eilen tein lasagnea johon juustoa raastaessa piti pitää taukoja kivun takia." Vitun juuston raastamisen takia!
Olishan ollu kiva nähdä mitä on korvaava työ missä saa vapista ja vääntää, ei saa istua, ei seistä, ei kannatella käsiä, ei roikottaa käsiä, ei katsoa vasemmalle, ei katsoa alas plus sit tää lääkkeiden tuoma kognitiivisten kykyjen olemattomuus. Keskittymiskyky on kuin pupujussilla ja päikkäripakko voi tulla minuuteissa.
Uus lääkitys on kyllä huomattavasti parantanut oloa. Paras vaikutus lienee se, että pystyn nukkumaan. Ilman unta ihmisestä tulee- en tiedä mitä- epäihminen? Kiukkuinen zombie?
Lisäks kivuista on poistunut pahin terävyys, jäljelle on jäänyt tutun turvallinen krooninen kolotus.
No lääkäri oli ihminen. Kuunteli kun kerroin kuinka iloinen oon että pahimmat kivut ovat poistuneet. Ehdoton haluni palata entiseen työhöni eikä mihinkään korvaavaan pilipaliin auttoi varmasti myös. Sanoin siis oman toiveeni sairasloman pituudesta. Että seuraavat botoxit vaikkuttais jo riittävästi ja voisin palata töihin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Lääkäri oli samaa mieltä! GDMT!
Ens viikolla siis piikit ja kolmen viikon päästä töihin. Ehkä se siitä.
En oo neuvolantäti, mutta jos joku haluaa yksityiskohtasempaa infoo niin laittakaa sähköpostia tai kommenttia. Periaatteellisista syistä en puhu lääkkeistä yms nimellä. Toivon että joku saa vertaistukea tästä omasta tuntojen yrjöstä.
VastaaPoista