Tänään työterveyslääkärillä.
Meno jännitti tosi paljon, koska en todellakaan tiennyt ollaanko samalla aaltopituudella vai ei. Tuleeko joku aivan pelle idea korvaavan työn tekemisestä. Yritinkin tätä torpata heti: "Eilen tein lasagnea johon juustoa raastaessa piti pitää taukoja kivun takia." Vitun juuston raastamisen takia!
Olishan ollu kiva nähdä mitä on korvaava työ missä saa vapista ja vääntää, ei saa istua, ei seistä, ei kannatella käsiä, ei roikottaa käsiä, ei katsoa vasemmalle, ei katsoa alas plus sit tää lääkkeiden tuoma kognitiivisten kykyjen olemattomuus. Keskittymiskyky on kuin pupujussilla ja päikkäripakko voi tulla minuuteissa.
Uus lääkitys on kyllä huomattavasti parantanut oloa. Paras vaikutus lienee se, että pystyn nukkumaan. Ilman unta ihmisestä tulee- en tiedä mitä- epäihminen? Kiukkuinen zombie?
Lisäks kivuista on poistunut pahin terävyys, jäljelle on jäänyt tutun turvallinen krooninen kolotus.
No lääkäri oli ihminen. Kuunteli kun kerroin kuinka iloinen oon että pahimmat kivut ovat poistuneet. Ehdoton haluni palata entiseen työhöni eikä mihinkään korvaavaan pilipaliin auttoi varmasti myös. Sanoin siis oman toiveeni sairasloman pituudesta. Että seuraavat botoxit vaikkuttais jo riittävästi ja voisin palata töihin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Lääkäri oli samaa mieltä! GDMT!
Ens viikolla siis piikit ja kolmen viikon päästä töihin. Ehkä se siitä.
tiistai 21. helmikuuta 2017
tiistai 14. helmikuuta 2017
Bestist. Maanantai. Ever.
Fak jeah!
Kuvitelkaa tähän jotain hyräilyä tai vislausta. Ehkä suomi- iskelmää tai Erkin Koray. Jee- googleta- kannattaa!
No tää perinteinen eli neurologi sano että tarvisen agressiivista fysioterapiaa. Mut ei ole resursseja, pyydä työterveydeltä. Pyysin sit mutta kun suutarilla ei oo niitä kenkiä tänä päivänäkään. Olenhan sairaalan työterveysasiakas. No ne sano että pyydä siltä neurologiltas. Ihan vittu pingismatsi.
Soitin neurolle ja GDMT sain lähetteen neuron fysiatrin alkukartotukseen ja lähetteen fysiatrille! Ihan oikeesti, eihän sinne kukaan pääse!
Joku siis ( ei työterveys) haluaa kuntouttaa yksilön työkykyiseksi veronmaksajaksi. Nyt on siis tämäkin päivä nähty- hih! En vittu vielä luovuta. En en en.
Kuvitelkaa tähän jotain hyräilyä tai vislausta. Ehkä suomi- iskelmää tai Erkin Koray. Jee- googleta- kannattaa!
No tää perinteinen eli neurologi sano että tarvisen agressiivista fysioterapiaa. Mut ei ole resursseja, pyydä työterveydeltä. Pyysin sit mutta kun suutarilla ei oo niitä kenkiä tänä päivänäkään. Olenhan sairaalan työterveysasiakas. No ne sano että pyydä siltä neurologiltas. Ihan vittu pingismatsi.
Soitin neurolle ja GDMT sain lähetteen neuron fysiatrin alkukartotukseen ja lähetteen fysiatrille! Ihan oikeesti, eihän sinne kukaan pääse!
Joku siis ( ei työterveys) haluaa kuntouttaa yksilön työkykyiseksi veronmaksajaksi. Nyt on siis tämäkin päivä nähty- hih! En vittu vielä luovuta. En en en.
lauantai 11. helmikuuta 2017
Kolmas cocktail, kiitos!
Nyt on tutkittu neurologin ja työterveyden kanssa tätä ikäneitiä enemmän kun ikinä.
Magneettikuvissa kun ei löytynyt mitään kipuja selittävää. Uutinen oli toisaalta helpottava ja toisaalta ahdistava- dystonia siis on periaatteessa aiheuttanut tän jumalattoman jumin. Olis nyt ollu se välilevytyrä joka olis parissa kuussa sulanut pois ja arki olis palannut. Kokeilen nyt ihan omasta hatusta kolmatta versioo lääkkeiden sekakäytöstä koska kaikkea mitä eri tahot on määränneet en kertakaikkiaan pysty yhtäaikaa syömään.
Kiputila on kohtuullisen muuttumaton edelleen ja ilmoille heitellään termejä: korvaava työ, kevennetty työ, ammatillinen kuntoutus ja tietty alan vaihto.Omalla työpaikallani tuskin on juuri mahdollisuuksia korvaavaan tai kevennettyyn työhön. Työn luonne kun nyt vaan on se et ne pitää tehdä, ei siel jäädä odotteleen, että joku muu tekis raskaammat hommat puolestas!
Pidän todellakin omasta työstäni, mutta onhan se harkittava erilaisia tulevaisuudennäkymiä. Luultavasti pärjäisin työssäni vielä muutamia vuosia, mutta millä hinnalla- jatkuvasti kipeänä tai lisää terveyttä menettäen? Työkin toki on tärkeää, mutta varsinkin työkykyä arvioidessa pitäisi arvioida myös jaksaminen vapaa- ajalla. Eipä ole reilua, että sinnittelee töissä viimeisillä voimilla ja kotona on voimaton, väsynyt, katkera kiukuttelija.
Seuraava botox on onneksi Kliinisen neurofysiologian laitoksella, eli ilmeisesti jopa neurologi piti tilannetta kohtalaisen pahana. Heitti hän ilmaan mahdollisuuden DBS: n asentamisestakin. ( Siinä siis sähköjohdot ujutetaan kutittelemaan aivojen kuritonta osaa, laitan linkin blogin kylkeen.) Kirurgiseen hoitoon en helpolla suostuisi mutta sen ansiosta voisin ehkä pysyä työkykyisenä. Ehkä.
Ens viikko vielä saikkua. Kivut, huoli ammatilisesta tulevaisuudesta ja taloudesta aiheuttaa kyllä puristavan ahdistuksen tunteita. Kokeilen kolmatta cocktailiani joka toivottavasti tois jeesiä. Ainakin paremmat yöunet rupeis pikkuhiljaa oleen jees.
Magneettikuvissa kun ei löytynyt mitään kipuja selittävää. Uutinen oli toisaalta helpottava ja toisaalta ahdistava- dystonia siis on periaatteessa aiheuttanut tän jumalattoman jumin. Olis nyt ollu se välilevytyrä joka olis parissa kuussa sulanut pois ja arki olis palannut. Kokeilen nyt ihan omasta hatusta kolmatta versioo lääkkeiden sekakäytöstä koska kaikkea mitä eri tahot on määränneet en kertakaikkiaan pysty yhtäaikaa syömään.
Kiputila on kohtuullisen muuttumaton edelleen ja ilmoille heitellään termejä: korvaava työ, kevennetty työ, ammatillinen kuntoutus ja tietty alan vaihto.Omalla työpaikallani tuskin on juuri mahdollisuuksia korvaavaan tai kevennettyyn työhön. Työn luonne kun nyt vaan on se et ne pitää tehdä, ei siel jäädä odotteleen, että joku muu tekis raskaammat hommat puolestas!
Pidän todellakin omasta työstäni, mutta onhan se harkittava erilaisia tulevaisuudennäkymiä. Luultavasti pärjäisin työssäni vielä muutamia vuosia, mutta millä hinnalla- jatkuvasti kipeänä tai lisää terveyttä menettäen? Työkin toki on tärkeää, mutta varsinkin työkykyä arvioidessa pitäisi arvioida myös jaksaminen vapaa- ajalla. Eipä ole reilua, että sinnittelee töissä viimeisillä voimilla ja kotona on voimaton, väsynyt, katkera kiukuttelija.
Seuraava botox on onneksi Kliinisen neurofysiologian laitoksella, eli ilmeisesti jopa neurologi piti tilannetta kohtalaisen pahana. Heitti hän ilmaan mahdollisuuden DBS: n asentamisestakin. ( Siinä siis sähköjohdot ujutetaan kutittelemaan aivojen kuritonta osaa, laitan linkin blogin kylkeen.) Kirurgiseen hoitoon en helpolla suostuisi mutta sen ansiosta voisin ehkä pysyä työkykyisenä. Ehkä.
Ens viikko vielä saikkua. Kivut, huoli ammatilisesta tulevaisuudesta ja taloudesta aiheuttaa kyllä puristavan ahdistuksen tunteita. Kokeilen kolmatta cocktailiani joka toivottavasti tois jeesiä. Ainakin paremmat yöunet rupeis pikkuhiljaa oleen jees.
maanantai 6. helmikuuta 2017
Viha laantuu
Kävin kaurarangan magneetissa. Jouduin osalllistujaksi paskaan nykytaideteokseen: Pää puristuspenkkiin naulattuna ilman pakomahdollisuutta puoltuntia epäloogisia kovia ääniä ja kirkasta valoa. Hyvin meni mut paska show- en olis maksanu pääsylipuista.
Pahin viha on laantunut.
Siis pahin. Vieläkin vituttaa ja ahdistaa. Lisätty lääkemääräkin voi osaltaan pyöristellä terävimpiä kulmia pois.
Sairauden toteaminen käynnistänee jokaisessa suruprosessin koska vanhasta minästä on luovuttava. Surunsa voi käsitellä monella tavalla. Omasta diagnoosistani on jo vuosia mutta toimintakykyni on ollut niin hyvä että olen ollut lähinnä vaihessa jossa kieltäydyn ajattelemasta koko saatanan sairautta.
Nopeasti edenneet oireet aiheuttivat raivon, vihan ja turhautumisen tunteita. ( Anteeksi läheiset.) Nämä tunteet ajoivat mut lähes pariksi viikoksi kuplaan jonka ulkopuolelle en pystynyt näkemään. Kipu ja itsesäälissä vellominen on aika syvältä ja johtaa vain pahenevaan kierteeseen, varsinkin kun kaikki pyörii mielessä kun pitäisi nukkua. Kipujen lisäksi ahdistus taitaa olla mulla erittäin suuri syy unettomuuteen.
Lienekkö oon jo surun käsittelyvaiheessa mutta vihaa, pelkoa, karkeruutta ja menetyksen tunteita täs yritän prosessoida. Huomenna neurologi ja työterveyslääkärin vastaanotto. Kertonevat sitten miten tästä eteenpäin ja kuinka pilaantunutta lihaa tää vanha makkarankuori sisällään pitää.
Pahin viha on laantunut.
Siis pahin. Vieläkin vituttaa ja ahdistaa. Lisätty lääkemääräkin voi osaltaan pyöristellä terävimpiä kulmia pois.
Sairauden toteaminen käynnistänee jokaisessa suruprosessin koska vanhasta minästä on luovuttava. Surunsa voi käsitellä monella tavalla. Omasta diagnoosistani on jo vuosia mutta toimintakykyni on ollut niin hyvä että olen ollut lähinnä vaihessa jossa kieltäydyn ajattelemasta koko saatanan sairautta.
Nopeasti edenneet oireet aiheuttivat raivon, vihan ja turhautumisen tunteita. ( Anteeksi läheiset.) Nämä tunteet ajoivat mut lähes pariksi viikoksi kuplaan jonka ulkopuolelle en pystynyt näkemään. Kipu ja itsesäälissä vellominen on aika syvältä ja johtaa vain pahenevaan kierteeseen, varsinkin kun kaikki pyörii mielessä kun pitäisi nukkua. Kipujen lisäksi ahdistus taitaa olla mulla erittäin suuri syy unettomuuteen.
Lienekkö oon jo surun käsittelyvaiheessa mutta vihaa, pelkoa, karkeruutta ja menetyksen tunteita täs yritän prosessoida. Huomenna neurologi ja työterveyslääkärin vastaanotto. Kertonevat sitten miten tästä eteenpäin ja kuinka pilaantunutta lihaa tää vanha makkarankuori sisällään pitää.
torstai 2. helmikuuta 2017
Kiroilusta
Ajattelin perustaa vitun blogin et saisin kiroiltua riittävästi.
Töis ei voi ja parisuhde ajautuu karille jos kiroilis niinkun mieli tekis.
Mut siis taustaa: 43 vee duunari, servikaalinen saatanan dystonia kymmenisen vuotta diagnosoituna. Tiukasti työelämässä oon sinnitelly tuskissani. Nyt saikulla kun kaiken muun paskan lisäks ilmeisesti kaularangan diskusprolapsi!? Vittu! Jos joskus, niin nyt on kipee olo. Lääkärit määrää kaapit täyteen nappeja jotka ei joko auta tai pistää viimesetkin aivosolut solmuun. Helvetin viisastelijat kattovat tautia googlesta vastaanotolla ja kehtaavat siin sitten vielä jeesustella ja viisastella- huoh!
No ens viikolla selvinne tarviiko palata omaan leipätyöhön enää ikinä vai laitetaanko johonkin keharikerhoon askarteleen lennokkeja pyöreillä saksilla. Ottaa kyl pattiin. Kipu kun ei niin helposti näy päällepäin. Ja vittu- maailmassa on paljon kipeempiäkin tyyppejä ja täs mä saatana nillitän.
Nillitän lisää ens kerralla jos kehtaan. Vittu!
Töis ei voi ja parisuhde ajautuu karille jos kiroilis niinkun mieli tekis.
Mut siis taustaa: 43 vee duunari, servikaalinen saatanan dystonia kymmenisen vuotta diagnosoituna. Tiukasti työelämässä oon sinnitelly tuskissani. Nyt saikulla kun kaiken muun paskan lisäks ilmeisesti kaularangan diskusprolapsi!? Vittu! Jos joskus, niin nyt on kipee olo. Lääkärit määrää kaapit täyteen nappeja jotka ei joko auta tai pistää viimesetkin aivosolut solmuun. Helvetin viisastelijat kattovat tautia googlesta vastaanotolla ja kehtaavat siin sitten vielä jeesustella ja viisastella- huoh!
No ens viikolla selvinne tarviiko palata omaan leipätyöhön enää ikinä vai laitetaanko johonkin keharikerhoon askarteleen lennokkeja pyöreillä saksilla. Ottaa kyl pattiin. Kipu kun ei niin helposti näy päällepäin. Ja vittu- maailmassa on paljon kipeempiäkin tyyppejä ja täs mä saatana nillitän.
Nillitän lisää ens kerralla jos kehtaan. Vittu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)