Kolmas cocktail, kiitos!

Nyt on tutkittu neurologin ja työterveyden kanssa tätä ikäneitiä enemmän kun ikinä.
Magneettikuvissa kun ei löytynyt mitään kipuja selittävää. Uutinen oli toisaalta helpottava ja toisaalta ahdistava- dystonia siis on periaatteessa aiheuttanut tän jumalattoman jumin. Olis nyt ollu se välilevytyrä joka olis parissa kuussa sulanut pois ja arki olis palannut. Kokeilen nyt ihan omasta hatusta kolmatta versioo lääkkeiden sekakäytöstä koska kaikkea mitä eri tahot on määränneet en kertakaikkiaan pysty yhtäaikaa syömään.

Kiputila on kohtuullisen muuttumaton edelleen ja ilmoille heitellään termejä: korvaava työ, kevennetty työ, ammatillinen kuntoutus ja tietty alan vaihto.Omalla työpaikallani tuskin on juuri mahdollisuuksia korvaavaan tai kevennettyyn työhön. Työn luonne kun nyt vaan on se et ne pitää tehdä, ei siel jäädä odotteleen, että joku muu tekis raskaammat hommat puolestas!

Pidän todellakin omasta työstäni, mutta onhan se harkittava erilaisia tulevaisuudennäkymiä. Luultavasti pärjäisin työssäni vielä muutamia vuosia, mutta millä hinnalla- jatkuvasti kipeänä tai lisää terveyttä menettäen? Työkin toki on tärkeää, mutta varsinkin työkykyä arvioidessa pitäisi arvioida myös jaksaminen vapaa- ajalla. Eipä ole reilua, että sinnittelee töissä viimeisillä voimilla ja kotona on voimaton, väsynyt, katkera kiukuttelija.

Seuraava botox on onneksi Kliinisen neurofysiologian laitoksella, eli ilmeisesti jopa neurologi piti tilannetta kohtalaisen pahana. Heitti hän ilmaan mahdollisuuden DBS: n asentamisestakin. ( Siinä siis sähköjohdot ujutetaan kutittelemaan aivojen kuritonta osaa, laitan linkin blogin kylkeen.) Kirurgiseen hoitoon en helpolla suostuisi mutta sen ansiosta voisin ehkä pysyä työkykyisenä. Ehkä.

Ens viikko vielä saikkua. Kivut, huoli ammatilisesta tulevaisuudesta ja taloudesta aiheuttaa kyllä puristavan ahdistuksen tunteita. Kokeilen kolmatta cocktailiani joka toivottavasti tois jeesiä. Ainakin paremmat yöunet rupeis pikkuhiljaa oleen jees.