Edelliseen kahteen viikkoon mahtunut uskomaton määrä tunteita- varsinkin näin ex- hämäläiselle ennenkuulumatonta! Sohvanpohjan itsesäälin alhosta ohimenevään toiveikkuuteen. Itseinhosta ja häpeästä pieniin onnentunteisiin.
Nyt kuitenkin on jännittynyt ja innostunut olo. Kliinisen neurofysiologian laitoksella laitettiin paremmilla masiinoilla botokseja enemmän ja myös uusiin lihasryhmiin. Siitä on tasan kaksi viikkoa ja vaikutuksen huomaa! Helvetti- taidan yrittää nukkua mahallani ens yönä (lemppari nukkumisasento mut jos pää ei taivu niin...). Uni on mahtava asia edelleen, nyt sitä todellakin osaa arvostaa. Entisenä vuorotyöläisenä pystyin nukahtamaan missä vain ja milloin vain. Kunnes tuli tää sairauspaholainen voimiinsa. Sammun ehkä kun saunalyhty edelleenkin, mutta jatkuva heräily kipuun monta kertaa yössä ja stressin aiheuttama aamuöinen valvominen ei oo herkkua. Nyt tropit pelaa, stressi on vähentynyt ja kivuttomampana uni maistuu- ui vitun nam!
Tänään fysiatrilla, joka ei kummempia fyysisiä poikkeamia löytänyt. Ihmetteli jopa kuinka vähän rangassa on kulumia ikään ja työnkuvaan nähden. Nykyhelvetti on ilmeisesti vaan johtunut dystonian aiheuttamista, levinneistä ja kumuloituneista lihaskivuista. Toisaalta helpottava ja toisaalta ahdistava tieto. Jos pelkkä dystonia- itse dystonian pahentumatta- voi aiheutta kropalle ton niin sehän voi tapahtua milloin tahansa uudellen.
Nyt mennäänkin varovasti, niinkun kevätjäillä, joille vielä toivottavasti pääsen pilkkimään. Kroppaa pitää kuunnella eikä vetää siitä kaikkia irti. Ei täällä kukaan sun kruunuas kiillota vaikka kuinka kärsit. Ite kyllä kärsit ja pitkään.
Reilu viikko ja töihinpaluu osasairauspäivärahalla. Kelirikon jälkeen saattaa vaivasellekkin koittaa kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti